Klassikko 1: Edward Weston

Johdanto

Edward Weston on kohteena ensimmäisessä tämän blogin uudessa kirjoitussarjassa. Tutustun johonkin klassikoon tai myöhemmin ehkä myös moderniin klassikkoon tai jopa tulevaan klassikkoon, kirjoitan hänestä muutamia huomioita ja ehkäpä teen myös mukaelman jostain teoksesta.

En aio olla erityisen systemaattinen, vaikka olen eri lähteistä kerännyt nimiä valokuvauksen historian kiinnostavilta tuntuvista merkittävyyksistä. Osa heistä on aiemmin tuttuja, mutta toivon myös löytäväni uutta katseltavaa ja kuvia joissa on tenhovoimaa (=edifioivuutta). Luetteloita on laadittu ja niiden pohjalta on tehty myös kirjoja. Itselläni hyllyssä on muiden muassa Peter Stepanin 50 Photographers You Should Know (Prestel Verlag, 2008) ja Tom Angin Valokuvan historia  (Docendo, Helsinki 2015) jossa nostetaan 34 valokuvaajaa esiin väliotiskolla Profiili. Netti tarjoaa luonnollisesti myös runssasti kuvia ja tekstiä aihepiiristä.

Edward Weston (24. maaliskuuta 1886 – 1. tammikuuta 1958)

Edward Henry Weston  oli yhdysvaltalainen valokuvaaja. Weston syntyi Illinoisissa ja sai ensimmäisen kameransa 16-vuotispäivänään 1902. Vuonna 1903, siis melko varhain,  hänen kuviaan oli jo esillä Chicago Art Institutessa. Hän muutti vuonna 1906 Kaliforniaan. Vuosikymmeniä kestäneen tuotteliaan uransa jälkeen Weston otti viimeiset valokuvansa vuonna 1958. Hän kuoli 71-vuotiaana sairastettuaan Parkinsonin tautia.

Westonin kuvat ovat harmaasävykuvia tai mustavalkokuvia, asetelmallisia, geometrisia, sommittelultaan selkeitä ja harkittuja. Tavoitteena hänellä oli (varsinkin ns. kypsällä kaudellaan) suora ja puhdas valokuvaus. Ilman manipuolointia (vaikkaion huolellista pimiötyöskentelyä harjoittaen tosin) hän pyrki kuvaamaan kohteensa objektiivisesti kauniina - olipa kyseessä vihannekset, simpukat, vessanpytty, maisema tai alaston vartalo.

Weston oli yksi f64 ryhmän jäsenistä. Ryhmä vaikutti vain lyhyen aikaa, noin kolme vuotta 1932-35, mutta oli ja on sitäkin vaikutusvaltaisempi.  Ryhmän tavoitteena oli puolustaa puhdasta valokuvaa romantismia ja New Yorkin piktorialismia vastaan. Välineenä oli ison koon kamera, pieni auko ja pitkä valotusaika. Näin kuvista saatiin syvätarkka, usein asetelmallinen ja huolellisesti sommiteltu. Muita jäseniä olivat Ansel Adams, Imogen Cunningham, John Paul Edwars, Sonya Noskowiak, Henry Swift ja Willard Van Dyke.

Merkittävää kuvien laadulle on huolellinen vedostaminen. Edward Westonin poika ja pojanpoika ovat säilyttäneet perinteen ja Edward Westonin asuntoon ja kotipimiöön Kaliforniassa voi tehdä tutustumismatkoja tänäkin päivänä. Myös YouTube-videoita asiasta on hyvin nähtävissä. Näin Westonin perinnöstä on aika tarkaa tietoa niin kuvina, kirjoitettuna kuin vielä suullisena perimänäkin. Myös suomalaiset valokuvaajat ovat tehneet toivioretkiä Westonien sukutilalle (ks. Saiha, Markku: Mustavalkokuvaus ja työnkulku, 2016, 131).

Yksi esimerkki Westonin kuvista on teos "Eggs and Slicer" vuodelta 1930. Alla on mukaelma kuvasta (ja googlettamalla kuvan nimellä huomaa, että tätä "harjoitusta" on aika moni tehnyt hyvinkin erilaisin tuloksin).

Munat ja munaleikkuri - Edward Westonin aiheen mukaan.
90 mm, f16, 1 s., ISO 100. Pekka Kalli

Katsoin kuvan ensin hienosta Westonin koko uraa valottavasta teoksesta Manfred Heitingin toimittamasta teoksesta Edward Weston ( Taschen 1999).  Seuraavana päivänä tein muistinvaraisen mukaelman kuvasta. Vertasin kuvaa verkossa löytämääni alkuperäiseen ja huomasin muistini muuntelun. Moni seikka Westonin kuvassa oli toisin kuin omassa ensimmäisessä versiossani. Tein toisen version (kuva yllä), nyt tarkemmin tutkien kuvan kompositiota ja kuvakulmaa. Pelkistin kuvaa vielä hieman lisää. Minulla ei ollut käytettävissä ison koon kameraa, joten kuva on otettu täyden kennon digikameralla ja 90 mm objektiivilla aukolla 16.

Hyödyllinen harjoitus, suosittelen.